Suomi – tuhansien järvien maa

Vesistöt viestivät vapaudesta. Veden luonnollinen virtaus; järvet, joet ja meret muodostavat reittejä ja kulkuteitä, jotka johdattavat seikkailumielisiä retkille luonnon helmaan. Vesistöt kiehtovat ja kutsuvat rannoilleen monella lailla. Rantamökit, veneily, kalastus, uinti, rantaretket avotulineen ja kesäillat tanssilavoineen – käytämme veden äärellä oleskelua virkistykseen, ravinnon hankkimiseen ja on paljon niitäkin, joiden vakituinen ammatti pitää heidät vetten päällä tai rantojen lomissa lähellä aallokkoja. Jo muinaissuomalaiset käsittivät veden ja vesistöjen tärkeän merkityksen elinehdoilleen. He uskoivat moniin henkiin, joita asui niin metsissä, kuin maillakin, sekä etenkin vesistöissä. Näitä henkiä lepyteltiin esimerkiksi huolehtimalla veden puhtaudesta ja uskottiin, että veden pilaaminen tuotti huonoa onnea. Pinnan alta pelättiin nousevan vaikka mitä kauhuja, jos veden hengen suututtaa. Näihin uskomuksiin liittyi värikkäitä kertomuksia ihmisten ja veden asukkaiden tapaamisista, sillä ne olivat julmaa ja kostonhimoista väkeä. Mielenkiintoista. Luonnonsuojelun tärkeyttä ja vesistöjen puhtautta pidetään yhä koko maan elinehtona. Emme enää pelkää mörköjen nousua aallokosta, vaikkakin vesistöjen pilaaminen tarkoittaisi samankaltaista terveydellistä ja taloudellista tuhoa maallemme että kulttuurillemme, kuin kiukkuisen muinaishengen näyttäytyminen yksinäiselle rannalla kulkijalle. Vesistöihin liittyy vieläkin monia uskomuksia, rituaaleja sekä romantiikkaa, vaikka vain leikkimielessä. Esimerkiksi Jaakon kylmä kivi saa kaikki maamme järvet uskomuksen mukaan viilenemään. Miten moni kalamies toisinaan mutisee Ahtin antimista kalasaaliiseensa viitaten? Juhannuksena on melkein pakko nähdä kokko laineilla, vaikka sataisi räntää ja rakeita – unelmiemme Juhannus hämyää rannalla tanssilavoineen valoisan yön peilatessa järven tyyneen pintaan. Ihailkaamme siis kauniita vesistöjämme.